Hän kirjoitti tekstiviestissä "voit tulla milloin vain". En usko sitä, en enää. Hänen moraalinsa perusta on joiltain osin erilainen kuin minun. Sitä kai voisi kuvata keskiluokkaiseksi tai yläluokkaiseksi suoritusmoraaliksi. Se alkaa kulttuurisesti rakentuneista velvollisuuskäsityksistä ja loppuu siihen, kun velvollisuudet on täytetty.

Se on ihmisten välistä eikä kohdistu inhimillisyyteen sinänsä. Se on käytännöllistä mutta ohutta.

Mutta en minäkään ole hyvä ihminen. Haluaisin vain luottaa.Viis moraalista ja sen perustasta, jos minulla vain olisi mahdollisuus luottaa.

Jos joku vielä ojentaa minulle kätensä, miksi tarttuisin siihen sen sijaan että löisin sen poikki?