En tiedä, pitäisikö minun päästää kokonaan irti exästä? Pitäisikö luopua yhteisistä iltakävelyistä, sylikkäin makaamisesta, yhdessä tehdystä ruoasta, hassuista tekstiviesteistä ja hymyilevistä korteista?

En halua. Eikä hänkään näytä haluavan. Monet kuitenkin neuvovat, että pitäisi. Vieroksuttaa tuollainen ajattelu, aivan kuin ihmisen voisi omistaa. Luovun tästä omistuksesta ja otan haltuuni uuden omistuksen. Niinkö se menee?

Ei. Ei se saa mennä niin. Kypsän ihmisen pitää pystyä ottamaan elämäänsä myös positiivisen mukana tuleva negatiivinen.

Hän on rakas. Aurinko.