Perusteettomia sukupuoliyleistyksiä pitäisi välttää, mutta kun on tuo hellekin ja ajatus huojuu...

Joku väitti, että miehet sitoutuvat naisia voimakkaammin sekä politiikassa, uskonnoissa että parisuhteessa. Tässä saattaa minustakin olla sikäli perää, että mies tai länsimainen mieskulttuuri korostaa tai on ainakin korostanut päämääriä ja suoriutumista. Ehkä parisuhdekin on miehelle enemmän suoritus, kun nainen taas näkee sen enemmän turvapaikkana, henkisenä olotilana. Tämän vuoksi eron virittäjänä kaiketi usemmiten onkin nainen. Mies sietää paremmin pettämistä ja huonoa oloa, koska tärkeää on tavoite eikä prosessi.

Omassa erossani minua eniten surettaa se, että mielestäni meillä olisi ollut kaikki edellytykset jatkaa. En kiellä vaikeuksia tai pahaa oloa, mutta suhteen perusta oli hyvä. Rakkautta piisasi ja vieläkin piisaa ja keskinäinen kunnioitus toimi. Exäni juuri sanoi minulle, etten koskaan ole katsonut häntä ylhäältäpäin vaan aina tasaveroisesti. Se tuntui hyvältä. Mutta se ero - miksi? En tiedä. Kun kysyin exältäni, että halusiko hän edes olla tässä suhteessa onnellinen, niin hän totesi, että ei ehkä halunnut.

Mitä ihmettä naiset tahtovat? Rajattomat hyvinvoinnin ja nautinnon resurssit tarjoavan miehen?