Makoilimme eilen exäni kanssa rannalla ja pohdimme liittojen kestävyyttä. Avoliitoista purkautunee vähintään 70 % ja avioliitoissakin eropiru korjaa satoaan tiuhaan tahtiin. Ilman pettämistä selvitään vain pienessä osassa liittoja.

Muuan antropologian perusteos sisälsi väitteen, että maailmassa ei ole ainuttakaan puhtaasti yksiavioista kulttuuria. Eikä sellainen ole kyllä oma kristillinenkään mallimme. Eroja ja pettämistä on helppo selittää seksiteollisuudella tai itsekkyydellä, mutta perussyy lienee kuitenkin se, että ihminen ei ole yksiavioinen. Jokin voima meidät kuitenkin pistää uskomaan tähän näytelmään. Mikä?

Harrastimme eilen parasta seksiä, mitä meillä on koskaan ollut. Muutenkin eropäätöksen jälkeen olemme olleet läheisiä ja vapautuneita. On ollut yhteys. Henkinen ja fyysinen kosketus. Hyvä suhde, huono parisuhdemalli. Niinkö se menee?