Liikunta auttaa, se on ainoa asia, joka selvittää päätä. Tänään kiihtyi monituntinen pyörälenkki   äärimmäisyyksiin: Aloin palella ja väristä jo puolessa välissä taipaletta, sitten oksensin ja lopulta jalka kramppasi niin pahasti että kaaduin. Yritin juoda koko ajan, mutta en kai riittävästi. Keskinopeus toki oli omalla mittapuullani komea.

Kummallista, miten oksettava ja paha olo voi tuntua mukavammalta kuin ajatteluun pystyvä mieli.

Hiki säästää sielun verta! (Mukailtu intin sanonnasta.)