Huh. Sydän luo tuhatta. Mihin katosivat analyyttisyys ja järjen ääni? Arvaan, että omaan narsismiini, pelkooni, elämäntilanteeseeni ja epävarmuuteen. Vaikka kuinka yritän pidätellä, niin toisen tullessa ylle ja päälle ja joka puolelle pitkin linjoja, en voi kuin vähitellen antaa periksi.

Ei tästä varmaankaan laastarisuhdetta tule, mutta laastarinetti-ihastus.