Olemme yrittäneet välttää syyttelyä ja puhuneet siitä, miltä tuntuu sen sijaan että olisimme syytelleet toisiamme. Tuollaiseenkin puheeseen kuitenkin kätkeytyy toisen persoonaan kohdistuvia viestejä. En tiedä, miten avoin pitäisi olla. Mennäkö uhmakkaasti päin punaista vai odottaako kärsivällisesti valojen vaihtumista? Entä jos ne eivät vaihdu koskaan? Hyvä olisi kai sanoa sanottavansa - tai sitten ei.

Tällä hetkellä kummatkin tekevät toisilleen tahtomattaan pahaa ja samalla toivovat hyvää. Se on ristiriitaista.