Olen juuriltani savolainen puolijuntti, kivikautinen mies kivikautisilla aivoilla. Siksi minulla on kivikautiset tunteet ja tarpeet. Kun  takana on varhain aloitettu vaelluspäivä, sateelta suojaava teltta on pystytetty, vatsa on täynnä ja mieli kyllästetty väsymyksen synnyttämällä paikallaan olon välttämättömyydellä, olen onnellinen. On niin totta katsella ja kokea, kuinka tuuli työntää muhkeita ylikehittyneitä Cumuluksia tunturien takaa. Joskus ne satavat, joskus eivät. Jokainen pilvenvarjo on uhka hyvälle ololle ja toisinaan on kiskottava paksu untuvapussi suojaksi. Sitten voi syödä suklaata, keittää kahvit ja naukata konjakki- tai viskipullosta. Silloin ei kaipaa tai etsi. Silloin on ja tietää että on.

Eroamiseen aivoni ovat riittämättömät. Ei niitä ole tarkoitettu tähän. Sosiaalinen maailma on käynyt liian monipolviseksi. Aivomme eivät saa enää toimia niin kuin ne on tarkoitettu toimimaan, koska henkinen todellisuus on ajanut biologian yli. Saanko vihata, ikävöidä, rakastaa tai lyödä? Saanko edes sanoa pahasti vai kurkistaako nurkan takaa skandinaavinen feministi sormi pystyssä ja väkivallan vastainen ohjelma hyppysissään? Biologiani ei anna yhteisölle kelpaavia vastauksia vaan minun on luotava ne, kehrättävä hento ja suojaava verkko ja kiinnitettävä se kulma kerrallaan koko paskan päälle. Siihen löyhkäävä massa sitten takertuu ja mätänee hitaasti pois. Sivistys on piilottamista.

Onneksi tiedän, etten ole sivistynyt. Se helpottaa. Nyt, heti eron jälkeen surun velloessa kiihkeästi kaipaan pillua, tahdon naida. Viimeiset ajat minua on moitittu vääränlaisesta koskettamisesta, vääränlaisista sanoista, vääränlaisista tuoksuista. Sänky on ollut pelkkää suorittamista ja pelkoa. En jaksa sitä enää, vaan tahdon työntää kyrpäni turpeaan lihaan. En halua arvailla ja antaa vaan haluan ottaa. Kaikkein eniten tahdon naisen, joka ottaa, joka vetää punaisilla kynsillään pääni syliinsä ja vaatii, minkä haluaa. Viis brasilialaisista vahauksista, viehkeistä tuoksuista, apteekin pesunesteistä, rajatusta kohteeseen ohjaavasta kiitoradasta tai aerobic-pyllystä. Pääasia ettei minun tarvitse jännittää. Pääasia, että nautinnosta tulee nautintoa ja kiima saa olla kiimaa.

Toive lienee kuitenkin turha. Uusi uljas maailma vaatii teatteria.