Psykologi yritti muinoin opettaa minua nimeämään tunteitani. En keksinyt ihmisistä negatiivista sanottavaa, en osannut tai uskaltanut.

Nytkään en osaa. Kun ajattelen häntä kiukkuisena huutamassa kohtuuttomia solvauksiaan, näen vain kaunista: tumman tukan ja sievät pyöreät kasvot ja huudon jälkeisen anteeksipyynnön.

Välittäisiköhän hän minusta, vaikka sanoisin hänelle, että teit väärin minua kohtaan? Olisiko sellaisen sanominen turhaa ylpeyttä tai suhteettomuutta? Ehkä hän ei olekaan tehnyt väärin vaan minä luulen väärin.