Aivojeni uurteista on murrosiästä saakka luikerrellut esiin monimuotoisia fantasioita, mutta käytännössä olen ollut seksuaalisesti laiskahko. Nyt tunnen kuitenkin valtavaa tarvetta lisääntyä. Aivan kuin ero olisi laukaissut vuosien saatossa virittyneen jousen, joka vapautui ja työntää minua nyt kohti lisääntymistä.



Nopeasta muutoksesta huolimatta on vaikea uskoa, että biologinen koneistoni olisi lauennut. Ehkä tämä on enemmän  elämän tarkoituksettomuuteen ja omaan riittämättömyyteen kytkeytyvää pelkoa tai aavistus siitä, että sattuma luo tai on luomatta mielekkyyttä ja minä olen pelkkä avuton matkustaja avaruuden arvontakärryssä. Ja kuka tietää, ehkä tämä on myös vapauden hurmaa, heräämistä uuteen aamuun - tai ehkä pelkkä defenssi, himojen suojaan kätkeytymistä.

Menen halaamaan. Häntä.