Äitini ei ymmärrä sen enempää kohtuullisten tunnereaktioiden kuin reviirienkään rajoja. Jokaisen suhteeni alussa hän esittää uudesta kumppanistani kriittisiä arvioita, moittii tätä ja vertailee häntä entisiin. Suhteen aikana hän yrittää nolata minut kumppanini edessä ("nyt näet millainen X oikeasti on"). Suhteen lopuksi hän sitten syyllistää minut ja tekee selväksi, että ero on henkilökohtainen loukkaus häntä kohtaan ja että minussa on jokin perustava vika. Tämän päälle hän ihmettelee, miksi en käy kylässä tai puhu hänelle suhteestani...

Exäni äiti luultavasti käy läpi ainakin raiskauksen, raskauden, alkoholismin ja huumeiden käytön mahdollisuuden ja kenties vähintään vihjaisee perikristilliseen tapaan huorintekemisestä. Toivottavasti hän ei soita ja kysy, olenko pakottanut exäni suuseksiin. Sen kuulemma haistaa hengityksestä...

Äitien lisäksi ongelma on ymmärtäjät. OK, myötätunto on hieno asia, kunhan se on hiljaista myötäelämistä eikä aktiivista pulputusta ja tunkeutumista kokemusmaailmaani. Hyödyn enemmän 140 kilsan pyörälenkistä kuin tutulle tai ammattiauttajalle puhumisesta. Niin se vain menee.