Sain ensimmäiset syytökset itsesäälistä. Totta, ehkä kyllä. Toisaalta on erinomaisen vaikeaa erottaa toisistaan voimattomuus, toivottomuus, suru ja itsesääli. Jos tunnen X, saanko sanoa X vai pitääkö minun esittää Y?

Mietityttää myös, onko naisten tapa sääliä itseään  hyväksytympi kuin miesten? Hehän  kai voivat järjestää tyttöjen illan ja vähintään sivulauseissa nostaa itseään ja painaa miestään, exäänsä. Sisäänpäin kääntynyt surua poteva mies sen sijaan on murjottaja tai itsesäälinen.