Toivon parisuhdetta

• jossa ei ole piiloista vallankäyttöä
• jossa puolisoilla on yhteinen suunta, mutta myös kyky antaa tilaa toiselle
  
• jossa yhteisesti sovittu on todellakin yhteisesti sovittua eikä toisen nöyrtymiseen ja alistumiseen perustuvaa
• jossa kuunnellaan toista ja ajatellaan asioita toisen näkökulmasta
• jossa tunnistetaan omat itsekkäät tarpeet, toisen itsekkäät tarpeet ja osataan saattaa ne yhteen molempia tyydyttävällä tavalla
  
• jossa ei ole kerrasta poikki rajoja (tällaisen ajattelun taustalla on mielestäni vieraantunut käsitys ihmisyydestä)
•  jossa kumpikin uskaltaa pyytää, kumpikin uskaltaa toivoa ja kumpikin uskaltaa antaa
• jossa ongelmia ei paisutella ja sovinnoille ja uusille oville annetaan mahdollisuus

Tämä parisuhteeni oli kai melko tyypillinen oikeiden vastausten -suhde. Se rasitti. Kai tällainen tilanne on minunlaisilleni nössöille tyypillinen. En osaa kuin keskustella ja mököttää. Nyrkin pöytään lyöminen ei onnistu. Äänikin puuroutuu ja jopa nousee falsettiin, jos oikein kiivastun. Alistuin, nöyrryin ja nielin kyyneleitä. Perkele!

Mutta hei! Naisethan tahtovat tasa-arvoisen ja keskustelevan parisuhteen... öh.