Muuan puolituttu väitti, että vaikka nainen ravintolassa olisi ensialkuun kylmäkiskoinen, niin siistillä pukeutumisella ja kerkeällä imartelevalla kielellä saa paljon aikaan. Luovuttaa ei kuulemma kannata, vaan sitkeä kohteliaisuuksien latominen saattaa hyvinkin kantaa hedelmää illan mittaan. No, mikäs siinä. Samaahan mieskin haluaa, vaikka ei ehkä ole yhtä helposti johdateltavissa.
 
Pariutumisessa ja parisuhteessa toistuvat samat teemat kuin yksilön kehityksessäkin. Rajusti yksinkertaistaen kysymys on siitä, että ihmisen on saatava kokea rakkautta ja arvostusta ja hänen on saatava rakastaa. Nämä perustarpeet sitten ilmenevät monin tavoin sekä pariutumishetkellä että suhteessa. Näihin tarpeisiin liittyy nykykulttuurissa myös selvästi narsistisia ilmiöitä. Jokainen tuntee varmasti ainakin yhden tai muutaman tosiprinsessan ja/tai kiiltokuvamiehen.

Yksi parisuhteen uhista lienee se, että ihminen ei tunnista omia tarpeitaan eikä siksi myöskään opi täyttämään niitä. Tyytymättömyyden puuskassa kuvitellaan, että naista tai miestä vaihtamalla tilanne ratkeaa. Ja voi toki ratketakin, mutta useammin kysymys kaiketi on kyvyttömyydestä elää itsensä ja tarpeidensa kanssa. Uusi ihastuminen on kepeä ratkaisu, se täyttää hetkellisesti kaiken. Pysyväksi vaihtoehdoksi siitä ei kuitenkaan ole, vaan ennemmin tai myöhemmin tulee taas ajankohtaiseksi sovittaa yhteen oma sisin toisen sisimmän kanssa.

Tasapainoinen ihminen kai uskaltaa olla yksin eikä pelkää ottaa vastaan kritiikkiä ja tukea toiselta.